Suomen kirjallisuuden atlas -hankkeemme eteni viime vuoden lopulla siihen vaiheeseen, että saimme paikannimien tunnistuksesta jo alustavia tuloksia. Vaikka aineisto ei ole vielä lopullista, erottui tästä datasta jo eräs kiinnostava piirre.
Kun tarkastellaan suomalaisen kirjallisuuden tilallisuutta, yksi kirjailija nousee ylitse muiden. Santeri Ivalon (oik. Herman Alexander Ingman, 1866–1937) tekstit ovat paikkatiheydessään omaa luokkaansa. Kun projektiimme kuuluvista teoksista tehtiin verkosto, Santeri Ivalo dominoi kuviota.
Santeri Ivalo 1890-luvulla. Public Domain.
Ivalon teoksissa mainintojen kärjessä ovat Suomi ja Ruotsi, mutta myös muun muassa Viipuri, Pohjanmaa, Tukholma, Savo, Turku ja Puola saavat runsaasti mainintoja. Vähemmän mainintoja saavia paikannimiä on kymmeniä. Kartanoista mainittakoon Liuksiala, Kuitia ja Kankainen, kotimaisista paikoista Joensuu, Karstula ja Iisalmi ja ulkomaisista kaupungeista Rääveli (Tallinna), Kööpenhamina ja Upsala. Lisäksi teokset sisältävät runsaasti maantieteellistä nimistöä, kuten Oulunjärvi, Päijänne ja Itämeri. Suurta osaa Ivalon teosten paikoista ei ole mainittu muiden kirjailijoiden teoksissa, minkä vuoksi Ivalo muodostaa verkostossa oman saarekkeensa. Ivalo linkittyy muihin kirjailijoihin verkostossa lähinnä Suomen ja Ruotsin sekä joidenkin suurten kaupunkien kautta.
