Suomen kirjallisuuden atlas -hankkeemme eteni viime vuoden lopulla siihen vaiheeseen, että saimme paikannimien tunnistuksesta jo alustavia tuloksia. Vaikka aineisto ei ole vielä lopullista, erottui tästä datasta jo eräs kiinnostava piirre.

Kun tarkastellaan suomalaisen kirjallisuuden tilallisuutta, yksi kirjailija nousee ylitse muiden. Santeri Ivalon (oik. Herman Alexander Ingman, 1866–1937) tekstit ovat paikkatiheydessään omaa luokkaansa. Kun projektiimme kuuluvista teoksista tehtiin verkosto, Santeri Ivalo dominoi kuviota.

Ivalon teoksissa mainintojen kärjessä ovat Suomi ja Ruotsi, mutta myös muun muassa Viipuri, Pohjanmaa, Tukholma, Savo, Turku ja Puola saavat runsaasti mainintoja. Vähemmän mainintoja saavia paikannimiä on kymmeniä. Kartanoista mainittakoon Liuksiala, Kuitia ja Kankainen, kotimaisista paikoista Joensuu, Karstula ja Iisalmi ja ulkomaisista kaupungeista Rääveli (Tallinna), Kööpenhamina ja Upsala. Lisäksi teokset sisältävät runsaasti maantieteellistä nimistöä, kuten Oulunjärvi, Päijänne ja Itämeri. Suurta osaa Ivalon teosten paikoista ei ole mainittu muiden kirjailijoiden teoksissa, minkä vuoksi Ivalo muodostaa verkostossa oman saarekkeensa. Ivalo linkittyy muihin kirjailijoihin verkostossa lähinnä Suomen ja Ruotsin sekä joidenkin suurten kaupunkien kautta.

Anna Fleming

Ivalon teosten paikkatiheyttä selittää hänen tuotantonsa runsaus ja hänen suosimansa lajityyppi, historiallinen romaani, jossa uskottavuutta luodaan kiinnittämällä tapahtumia ja henkilöitä todellisiin historiallisiin paikkoihin. Tarkastelen tässä esimerkkinä romaania Anna Fleming (1898), jossa seurataan nimihenkilönsä, 1500- ja 1600-luvulla eläneen aatelisnaisen vaiheita. Anna Flemingissä käsitellään valtataistelua suomalaismielisenä esitetyn Klaus Flemingin ja Kaarle-herttuan välillä. Suurimmalle osalle suomalaisista taistelu lienee tuttu Albert Edelfeltin maalauksesta Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista (1878).

Teoksessa liikutaan laajalla alueella Suomessa, Ruotsissa ja Puolassa, ja se vilisee viittauksia henkilöhahmojen sukujuuriin, matkoihin, suunnitelmiin ja historiaan, jotka kaikki sijoittuvat laajalle alueelle Euroopassa. Kirjassa ollaan lähes jatkuvasti liikkeellä, ja paikkaa vaihdetaan tiheästi: ratsastetaan häihin, purjehditaan kruunajaisiin, palataan kotiin, josta jatketaan hetken kuluttua matkaa toisaalle. Koska teoksen maailma on aatelinen, ovat kartanot, sukutilat ja linnat runsaasti edustettuina, ja juhlia, valtataisteluita ja kosioretkiä riittää. Teos antaa 1600-luvun aateliston elämästä hyvin liikkuvaisen kuvan: paikoillaan ihmiset ovat lähinnä silloin, kun he ovat vangittuina tai sairasvuoteella. Liike tarkoittaa elämää ja vapautta. Teos on täynnä hikisiä hevosia ja läkähtyneitä ratsastajia.

Teoksessa seurataan nuoren Anna Flemingin lisäksi tämän kasvatti-isän Klaus Flemingin ja kosijan Hieronymos von Birckholtzin vaiheita, mikä tuo lisää paikkoja mukaan tarinaan. Esimerkiksi luvussa kahdeksan kerrotaan Klaus Flemingin palanneen Puolasta ja matkustaneen Narvaan ja Viipuriin. Inkerissä on käyty neuvotteluja siitä, kelle Käkisalmi kuuluu. Nyt Fleming on palaamassa Suomeen. Suomeen on saapunut myös Kastelholman linnasta, Ahvenanmaalta, hänen kasvattityttärensä Anna Fleming. Suomeen saavuttuaan Fleming saa tietää Birckholtzin saapuneen Turkuun. Seuraavassa luvussa Klaus Fleming saapuu Turkuun ja Anna Fleming taas matkustaa kohti Hämeenlinnaa.

Liike ja liikkuminen on teoksessa kaikkea muuta kuin neutraaleja asioita. Siinä, kun miehet teoksessa ratsastavat ja purjehtivat, Anna Flemingiä usein siirrellään paikasta toiseen kuin arvokasta tavaralastia – joka hän teoksen maailmassa onkin. Esimerkiksi Kuitian kartanosta Hämeen linnaan hänet kuljetaan reessä, josta hän ei näe ulos; hän kuulee ulkoa äänet, mutta ei tiedä, kuka häntä kulloinkin kuljettaa ja mitä on odotettavissa, kun reki saapuu perille. Muutaman kerran teoksessa Anna Fleming esitetään itsenäisenä toimijana liikuttamassa itseään: teoksen alussa hän karauttaa villiin vauhtiin ratsullaan ja myöhemmin soutaa kaikin voimin päästäkseen pois Kastelholman linnasta. Ensimmäinen tapaus johtaa siihen, että nuori herra Horn rakastuu Anna Flemingiin ja toinen siihen, että Fleming tulee raskaaksi kosijalleen Hieronymos von Birckholtzille.

Historiallinen romaani on tilallinen laji

Alustavan analyysin jälkeen näyttää siis siltä, että historiallisia romaaneja kirjoittanut Santeri Ivalo oli hyvin tilallinen kirjailija, jonka tuotannossa on poikkeuksellisen paljon todellisia paikannimiä. Sama piirre näkyy verkostossa myös mm. Betty Elfvingin tuotannossa. Nämä hankkeemme tulokset ovat kuitenkin vielä alustavia ja tarkentuvat myöhemmin, kun saamme lisää dataa.