Santeri Ivalon Anna Fleming (1898) ja Betty Elfvingin Härkmannin pojat (1887) kuuluvat varhaisiin suomalaisiin historiallisiin romaaneihin.

Anna Fleming, josta olen kirjoittanut jo aiemmassa postauksessa, kertoo nimihenkilönsä, nuoren aatelisnaisen, elämäntarinaa 1500-luvun lopusta. Taustalla velloo kiista Suomen hallitsijasta ja talonpoikien kasvava tyytymättömyys, lopulta myös nuijasota. Anna Flemingin kasvatti-isä Klaus Fleming on uskollinen Puolan kuningas Sigismundille, kun taas Ruotsia hallitseva Kaarle-herttua vaatii Flemingiä vannomaan uskollisuutta itselleen. Anna Flemingin sulhanen on Kaarle-herttuan puolella, mikä aiheuttaa suuria ongelmia ja sydänsuruja. Lopulta Anna kuitenkin saa sulhasensa ja Klaus Flemingin aikakausi päättyy tämän kuolemaan.

Betty Elfvingin Härkmannin pojissa (julkaistu myös nimellä Härkmanin pojat) taas eletään isonvihan aikaa. Nimihenkilöistä toinen, papin poika Miihkali Härkman, on juuri antautunut vastentahtoisesti papin uralle – todellisuudessa häntä vetää puoleensa sota, johon hän nuorempi veljensä Yrjö on vapaa osallistumaan. Miihkalikin lähtee lopulta sotaan, joka koituu hänen turmiokseen, ja Miihkalin nuori vaimo Elina Härkman jää leskeksi. Härkmanin veljeksillä on todellinen esikuva Keuruun kirkkoherran pojissa, Herpmanin tai Härkmanin veljeksissä, jotka kävivät sissisotaa Keuruulla isonvihan aikaan.

Anna Flemingin reitti

Näiden kahden teoksen naishahmojen reittejä on kiinnostavaa vertailla. Anna Fleming on teoksen päähenkilö, joka liikkuu teoksen kuluessa kartalla pitkän matkan Suomen, Ruotsin ja Viron välillä. Matkareitti on suunnilleen seuraavanlainen: Parainen – Kuitia – Vääksy – Helsinki – Visingsborg – Tukholma – Uppsala – Tukholman saaristo – Kastelholma – Kuitia – Hämeenlinna – Kuitia –Pikkala – Tallinna (ranta) – Pikkala – Turku – Tallinna – Pikkala – Turku – Yläne – Masku – Merimasku – Velkua – Iniö – Turku.

Anna Fleming liikkuu jatkuvasti ja monilla erilaisilla välineillä, mutta ei voi juurikaan päättää liikkeistään. Oikeastaan Annaa kuljetetaan paikasta toiseen. Hän kulkee kasvattiperheensä mukana tai hänet lähetetään kulloinkin sopivaksi katsottuun paikkaan laivalla tai kärryillä. Pahimmassa tapauksessa Annaa kyyditään reessä niin, ettei hän näe ulos, eikä tiedä, minne häntä viedään tai mitä ulkona tapahtuu. Yleensäkin Anna – 1500-luvun aatelisnaisena – on suljettu sisätiloihin: hän on enimmäkseen sisällä linnassa, kartanossa, laivan kajuutassa tai reessä.

Anna päättää itse reiteistään ainoastaan kolmessa kohdassa. Teoksen alussa, kun ollaan matkalla häihin Vääksyyn, Anna ryhtyy ratsastuskilpaan nuoren Henrik Hornin kanssa. Myöhemmin Anna soutaa Kastelholmasta saareen tapaamaan rakastettuaan Hieronymo von Birckholtzia, ja teoksen lopussa hän ratsastaa Yläneen kartanoon pelastamaan sulhasensa. Kerran hän myös hiihtoretkellään tapaa Henrik Hornin, jonka kosinnasta kieltäytyy. Rakkaus – tai sen mahdollisuus – siis saa toisinaan Annan toimimaan, tarttumaan ohjaksiin ja havahtumaan raukeasta passiivisuudestaan – yleisesti ottaen Anna tosin rakastuneenakin vain odottaa, haaveilee, toivoo ja pelkää toimimatta sen enempää. Liikkuminen laajasti ei siis tarkoita laajaa toimijuutta. Tarvittaessa Anna Fleming on kuitenkin kykenevä niin ratsastamaan kuin soutamaan ja hiihtämäänkin!

Voit lähentää ja loitontaa karttaa oikeassa yläkulmassa olevista napeista. Osoittimen vieminen paikkojen päälle näyttää niiden nimet. Kartta: Asko Nivala

Elinan reitti

Härkmannin poikien keskeinen naishahmo, Miihkali Härkmanin kihlattu ja sittemmin puoliso ja leski Elina Härkman, taas ei ole teoksensa päähenkilö eikä juurikaan liiku teoksen kuluessa. Miihkali lähtee sotaan, mutta Elina jää kotiin odottamaan miehensä paluuta. Elinan reiteistä ei tarkkaan edes kerrota. Alussa hän on Miihkalin kanssa Nokialla, jossa vietetään häitä, sitten viereisessä Pirkkalassa, jossa pariskunnalla on pappila. Sieltä Elinan kerrotaan lähteneen yhdessä monien muiden kanssa pakenemaan kohti pohjoista ja päätyneen Ampialaan, Jyväskylän korkeudelle. Kokonaisuudessaan siis Elina kulkee teoksessa vain yhden matkan, 150 kilometriä. Tämän matkan hän kuitenkin taittaa itse, oletettavasti omin jaloin. Elina on itsenäinen – vaikkakin sodan ajama – toimija, vaikka hänellä ei teoksessa olekaan paljon tilaa eikä häntä ole kuvattu kovin kiinnostavana hahmona. Voidaan myös tulkita, että Elinan valinta, passiivisuus ja kotiin jääminen, on teoksessa rohkea ja kunniakas toimijuuden muoto. Elina ei antaudu sodan viettelyksille – eikä muillekaan houkutuksille. Hän näkee sodan mielettömyyden ja pitää huolta kodittomista lapsista, jotta tulevaisuudessa olisi joku, joka rakentaisi maata, nostaisi sen sodan raunioista.

Sivuhahmot

Molemmissa teoksissa kiinnostavan kontrastin muodostavat naissivuhahmot, Anna Flemingissä Annan ystävä Elina Fincke (käytän selvyyden vuoksi kokonimeä) ja Härkmannin pojissa Alli. Elina Fincken reitti risteää monessa kohden Annan reitin kanssa, ja se kulkee suunnilleen seuraavasti: Parainen – Kuitia – Vääksy – Helsinki – Hämeenlinna – Pikkala – Tallinna (ranta) – Pikkala – Turku - Tallinna – Turku.

Kartta: Asko Nivala

Siinä, missä Anna odottaa ja on passiivinen, Elina lähtee, liikkuu, karkaa ja matkustaa. Elina esimerkiksi jää omin luvin Tallinnaan muun seurueen poistuessa Suomeen, ja kautta teoksen hänen kerrotaan pitävän salaa yhteyttä rakastamaansa Kustaa Eerikinpoikaan (Kaarina Maununtyttären poikaan), jonka kohtaloa hän yrittää kääntää paremmaksi. Teoksen lopussa, kun Anna saa rakkautensa, Elina on kuitenkin luopunut toivosta ja vajonnut apatiaan. Hänen rakkaustarinansa on tuomittu epäonnistumaan. Tämä on toki päätetty jo teoksen alussa, kun Elina uneksii voimasta, maineesta ja suuruudesta, kun taas Annalle riittää rakkaus. Rakkaus naiselle sallitaan, mutta voimaa, mainetta ja suuruutta ei, vaikka hän kuinka ratsastaisi ja purjehtisi niiden perässä.

Härkmannin pojissa köyhä nainen Alli kulkee saman reitin sotaan lähtevän Miihkalin kanssa: Pirkkala – Hämeenlinna – Pälkäne – Isokyrö – Ampiala. Hän seuraa Miihkalia sotarintamalle ja toimii sairaanhoitajana haavoittuneiden parissa. Alli on ensin etsimässä kuningasta, jotta pääsisi kertomaan tälle suomalaisten ahdingosta, ja hänelle naureskellaan. Kun Alli sitten osoittautuu rohkeaksi ja toiminnalliseksi, hänet otetaankin mukaan joukkoihin – tai niiden laitamille – ja jossain vaiheessa Miihkalin ja Allin välille kehittyy rakkaussuhde, jota tosin ei kuvata juurikaan. Lopulta Alli, Elina ja Miihkaili kohtaavat Ampialassa, ja Alli kaatuu vihollisen luodista pian Miihkalin jälkeen. Toiminnallista ja liikkuvaa naista kohtaa rangaistus, mutta Elina jatkaa elämäänsä ja löytää vielä rakkauden.

Näiden historiallisten romaanien kohdalla koneellinen nimentunnistus on osoittautunut erinomaiseksi lähestymistavaksi; esimerkiksi Anna Flemingin lukuisia reittejä olisi manuaalisesti lukien todella hidasta kirjata muistiin tai kaikkia edes huomata. Nimentunnistuksen ansiosta romaanien piirtämiä karttoja on helppoa tarkastalle rinnakkain ja vertailla. Kummassakaan romaanissa tarkastellut henkilöt eivät ylitä Pähkinäsaaren rauhan rajaa. Anna Flemingissä liikutaan laajasti Suomen länsirannikolla, Ruotsissa ja Tallinnassa. Härkmannin pojissa pysytellään tiukasti sisämaassa, eivätkä kuljetut matkat ylipäätään ole pitkiä. Molemmat teokset osallistuvat kiinnostavalla tavalla Suomen historian sotien ja taistelujen mutta myös naisten arkisen elämän kertomiseen ja asettamiseen kartalle.