Taiteilijaromaaneja kartoittamassa
Jasmine Westerlund
Ensimmäinen työtehtäväni Suomalaisen kirjallisuuden atlas -hankkeessa on liittynyt minulle ennestään hyvin tuttuun aiheeseen, taiteilijaromaaneihin. Olen käynyt läpi prof. emerita Pirkko Alhoniemen johtaman Suomalainen taiteilijaromaani -projektin kortistoa, johon on kerätty tietoja suomalaisista taiteilijaromaaneista.1 Näihin pahvikortteihin on merkitty myös teoksien tapahtumapaikkoja, niin kartalta löytyviä, fiktiivisiä kuin epävarmojakin. Kyseinen Zettelkasten on arvokas analoginen tietokanta, koska se perustuu lukijoiden valmiiksi läpikäymään aineistoon. Samalla on selvää, että kaikkia teoksissa mukana olevia paikkoja ei ole mainittu korteissa. Paikkamerkinnät sisältävät niin maanosia tai laajoja maantieteellisiä alueita (kuten Keski-Eurooppa tai Pohjanmaa) kuin kaupunginosia, kadunnimiä ja ravintoloitakin (kuten Fredriksberg eli nykyinen Pasila, Bulevardi tai Bronda).
Ne 58 suomenkielistä teosta, jotka sisältävät kartalle sijoitettavissa olevia paikkoja ja mahtuvat hankkeemme aikarajaukseen paikallistettiin maantieteellisesti. Näin luotiin karttoja, joista taiteilijaromaanien paikantumista voidaan tarkastella. Yleisvaikutelma on, että suomalaisten 1870–1940 ilmestyneiden taiteilijaromaanien maantieteellinen kattavuus on varsin laaja: liikutaan koko Suomen alueella sekä Skandinaviassa ja Keski- ja Etelä-Euroopassa. Itä-Eurooppa kuitenkin rajautuu suurelta osin pois, kun mainintojen raja piirtyy Budapest–Belgrad–Sofia–Konstaninopoli -linjalle. Venäjältä mainitaan vain Pietari ja Moskova. Brittein saarilla ei päästä Lontoota pidemmälle. Suomea tarkasteltaessa mainintojen tarkkuus vähenee Helsingistä lähdettäessä; Helsingistä löytyy katuja ja ravintoloita, mutta Lappi on vain Lappi – toki Härjänkurkun koski Kemijärvellä tuo piristävän poikkeuksen karttaan!
Erilaisten paikkasuhteiden tarkastelu vaatii vielä uusia karttoja ja lähempää perehtymistä, koska paikallistumisella voi olla monia tasoja: voidaan matkustaa, unelmoida, muistella, vierailla tai asua. Kaikki maininnat eivät siis välttämättä tarkoita sitä, että paikassa todella käytäisiin romaanin aikana. Selvittämistä vaatii lisäksi karttojen sukupuolittuminen: mainitaanko nais- ja miesoletettujen kirjoissa yhtä paljon ja samoja paikkoja? Entä minkälaisia maininnat ovat luonteeltaan? Entä eri sukupuolia edustavien henkilöhahmojen kartat?
Viitteet
-
Pirkko Alhoniemen johtamassa projektissa olivat mukana kortiston tietoja kokoamassa Ulla-Maija Juutila, Johanna Karttunen, Sirpa Tuuva sekä Outi Kuma. Hanke oli toiminnassa 1980-luvun lopulta 1990-luvun alkuun. Tutkimushankkeesta ks. Pakeneva keskipiste. Tutkielmia suomalaisesta taiteilijaromaanista. Toim. Tarja-Liisa Hypén. Turun yliopisto 1992, 5. ↩︎