Suomalaisen kirjallisuuden atlas 1870–1940 -verkkosovellus on hyödynnettävissä monenlaiseen tutkimukseen. Itse käytin sovellusta ja sen yli 800 suomenkielistä kaunokirjallista teosta sisältävää tietokantaa suomen kielen kandidaatintutkielmassani, jossa tarkastelin kotimaisen kaunokirjallisuuden paikannimistöä. Tutkielmani Suomenmaasta Ameriikkaan – Suomenkielisen kaunokirjallisuuden paikannimimaisema vuosina 1870–1940 on ensimmäinen hankkeemme verkkosovellusta hyödyntävä kielitieteellinen tutkimus, ja sen keskeisenä tavoitteena onkin esitellä verkkosovelluksen mahdollisuuksia muille kaunokirjallisuuden nimistön tutkimuksesta kiinnostuneille.

Suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa esiintyviä nimiä on yleensä tutkittu vain yksittäisiä teoksia tarkastelemalla, joten uusi verkkosovellus hakutyökaluineen laajentaa kirjallisuuden nimistöntutkimuksen mahdollisia aineisto-otantoja ja tarjoaa uusia näkökulmia. Aineistoksi voi valikoitua teoksia joltain tietyltä ajanjaksolta tai vaikkapa tekstilajin perusteella. Digitaalisia työkaluja hyödyntäen yhden tai muutaman teoksen tarkastelun sijaan vertailua ja huomioita voi tehdä kymmenien tai jopa satojen teosten joukoista. Laajasta katsantokannasta huolimatta tutkijan tai kirjallisuuden ystävän on edelleen kuitenkin mahdollista tarkentaa katseensa yksittäisiin teoksiin, sillä kaikki tietokannan teokset ovat myös luettavissa kätevästi verkkosovelluksen kautta, ja teksteihin voi tehdä teoskohtaisia hakuja.

Halusin nimistöntutkimuksen alaan kuuluvassa tutkimuksessani selvittää mitä ja millaisia paikannimiä suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa on ja millaisen paikannimimaiseman nämä nimet yhdessä muodostavat. Nimimaisemalla tarkoitetaan olemassa tai näkyvissä olevan nimistön kokonaisuuden luomaa vaikutelmaa tai mielikuvaa ympäristöstä. Se kuvaa ympäristöä, yhteiskunnallista tilannetta ja myös nimistöä arjessaan käyttäviä ihmisiä.¹ Paikannimimaisema keskittyy nimensä mukaisesti paikkojen nimiin. Soveltaessani nimimaiseman käsitettä kaunokirjallisuuden paikannimistön tarkasteluun tavoitteenani on ollut muodostaa kuva siitä, millaisen nimimaiseman suomalaiset kirjailijat ovat teostensa tapahtumia kartalle sijoittamalla ja tapahtumapaikkoja nimeämällä luoneet.

Tietokannan tekstit on julkaistu 1870–1940-luvuilla. Kun kansallisvaltiota muodostetaan, on kuvaavaa, että kaunokirjallisissa teksteissä yleisimmin esiintyy valtionnimi Suomi useine rinnakkaismuotoineen. Olen tutkielmassani esitellyt Suomen lisäksi kokoelman muita suomalaisille joko maantieteellisesti tai kulttuurisesti läheisiä paikkoja, joihin kuviteltuja, muisteltuja tai tosielämään perustuvia tapahtumia on suomenkielisessä kirjallisuudessa toistuvasti sijoitettu. Suomalaisen kaunokirjallisuuden paikannimimaisema näyttäytyy kotimaata ja sen kulttuuria rakentavana tai vaalivana, muttei kuitenkaan sisäänpäin kääntyneenä saati syrjässä olevana.

Kaunokirjallisuuden tekijät ovat olleet maailmalle avoimia, ja suomenkielisen kaunokirjallisuuden paikannimimaisema osoittaakin, että Suomesta on avautunut näköaloja muualle Eurooppaan ja 1800- ja 1900-lukujen taitteen siirtolaisuuden vaikutuksesta jopa Pohjois-Amerikkaan saakka. Kotimaisen kirjallisuuden paikannimimaisema heijastelee vahvasti suomalaista kulttuuria ja sen kehittymistä.

Tutkimuksessani nousi esiin paikanninimien verrattain runsas variaatio eli vaihtelu. Kuten tosielämässä, kirjallisuudessakin samoista paikoista voidaan käyttää monia eri nimiä, ja Suomalaisen kirjallisuuden atlas 1870–1940 -verkkosovellus mahdollistaa myös paikannimistön variaation tarkastelun. Paras esimerkki variaatiosta lienee valtionnimi Suomi, joka esiintyy aineistossa lukuisissa eri muodoissa. Esimerkiksi Julius Krohnin vuonna 1882 julkaistussa Suonion kootut runoelmat ja kertoelmat -runoteoksessa kotimaatamme kutsutaan sekä Suomeksi että Suomenmaaksi jopa saman säkeistön sisällä:

Nyt on ilo Suomenmaassa, Suomen päivä tullut on,

Suomen sulo suvipäivä, kaikkiluova, loputon;

Ei niin syrjäistä nyt kolkkaa, alhoa niin matalaa,

Ett’ei valoa se juoda, juoda mielin määrin saa.

(Krohn 1882)

Kaarlo Hänninen puolestaan käyttää Kolme partiopoikaa Lapin erämaissa -teoksessaan harvinaisempaa Suomineito-variaatiota kuvatessaan Lapin maisemia:

Kuin veitsellä viiltäen on Teno monine lisäjokineen leikannut Taka-Lapin tunturimaahan syvän laakson hyväksi valtaväyläksi ja kulkutieksi lohille ja lappalaisille, sekä muillekin, jotka lähtevät Suomineidon päätä kiertämään. (Hänninen 1936: luku 24)

Samoin aineistossa verrattain tiuhaan esiintyvä Amerikka taipuu monenlaisiin muotoihin. Marja Salmelan vuonna 1923 julkaistussa Kulkijoita -teoksessa käytetään Amerikka-nimimuotoa pohjois-amerikkaista ja suomalaista luontoa vertailtaessa:

Ei lemua lehti, ei kukahtele käki. Metsissä on äänetöntä. Varikset vain vaakkuvat ja sammakot kurnuttavat tiepuolessa. Ne osaavat Amerikassa äännellä kauniimmin kuin Suomessa. Ne pitävät kevätkonserttia myöhään ja varhain. (Salmela 1923: luku 1)

Vuosikymmen ennen Salmelan teosta julkaistuun Algot Untolan Tulitikkuja lainaamassa -romaaniin on valikoitunut Ameriikka-muoto:

Mutta silloin pyöristyivät Maija Liisan silmät. Hän tiesi mitä se Ameriikkaan meno merkitsi, sillä monesti oli Kananen uhannut mennä sinne akkaansa pakoon, kun hän oli kovistellut väkijuomien väärin käyttämisestä. (Untola 1910: luku 7)

Tutkimukseni keskeisenä tavoitteena on ollut avata ovi muille kaunokirjallisuuden paikannimistöstä kiinnostuneille, koska katson Suomalaisen kirjallisuuden atlas 1870–1940 -verkkosovelluksen tuovan paljon lisäarvoa ja uusia mahdollisuuksia kirjallisuuden kielitieteelliselle tarkastelulle niin nimistön kuin muunkin sanaston osalta.

Uusimpana ominaisuutena verkkosovellukseen on lisätty sanahaku, joka mahdollistaa yksittäisten asiasanojen etsimisen koko tietokannasta eli kaikista sen sisältävistä teoksista. Nyt tietokannasta voi muun muassa etsiä jotain valittua aihepiiriä käsittelevää kirjallisuutta tai tutkia johonkin tiettyy ilmiöön liittyvää sanastoa. Hakemalla esimerkiksi sanaa ”kekri” saa selville, että kyseinen sana esiintyy juuri tässä muodossa yli kymmenessä teoksessa mutta esimerkiksi ”pitkäperjantai” vain seitsemässä teoksessa. Verkkosovelluksen avulla onkin mahdollista päästä vaikkapa kotimaisen kaunokirjallisuuden pääsiäissanaston jäljille.

Kandidaatintutkielmani Suomenmaasta Ameriikkaan – Suomenkielisen kaunokirjallisuuden paikannimimaisema vuosina 1870–1940 on luettavissa ja vapaasti ladattavissa Turun yliopiston UTUPub-julkaisuarkistossa osoitteessa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024031911958.