Vaikka Suomalaisen kirjallisuuden atlas -hankkeen keskiössä on suurten tekstimassojen koneellinen lukeminen, haluamme toisinaan tehdä sukelluksia myös yksittäisiin teoksiin lähilukemisen keinoilla. Paikannimien automaattisen tunnistamisen ohella on hyvä pitää myös mielessä ne erilaiset kerronnankeinot, joilla tilallisuutta romaaneissa rakennetaan.

Modernin kokemus on usein yhdistetty kasvavaan tietoisuuteen ajallisuudesta, mutta hankkeemme pohtii myös sitä, miten modernia kokemusta kuvattiin tilallisesti. 1800-luvun aikana modernin näyttämöksi vakiintui suurkaupunki ja sen ihmisvilinä. Kotimaisessa kirjallisuudessa tätä edusti 1900-luvun alussa Helsinki, mutta myös matkat ulkomaiden keskuksiin.

Viljo Sarajan teos Taivas yllämme – meri allamme. Romaani nykyajan nuorista (1929) kuuluttaa nykyaikaisuuttaan jo kultavalkoisella kannellaan, jossa solakka, tyylitelty hahmo on loikkaamassa kohti taivasta aaltojen yllä. Sarajan romaanissa onkin paljon liikettä: jatkuvasti ollaan matkustamassa joko taksilla, autolla, junalla tai laivalla. Teoksen keskiössä on Helsinki, mutta siinä matkustetaan myös Neuvostoliittoon ja Unkariin. Tässäkin teoksessa modernin kokemukseen liittyy lineaarisen aikakäsityksen murtuminen, kiihtyvä vauhti ja psyykeen pirstoutuminen tämän kaiken keskellä. Taivas yllämme – meri allamme ei ole nykyisin tunnettu, mutta siinä on paljon temaattisia yhteyksiä Mika Waltarin samana vuonna julkaistuun romaaniin Yksinäisen miehen juna (1929), jossa matkustetaan yhtä lailla Euroopassa ja korostetaan jatkuvaa liikettä.

Sarajan teoksessa paheellinen mutta kuitenkin demokraattinen ja inhimillinen Helsinki tarkoittaa kantakaupunkia: romaanin tapahtumat sijoittuvat muutaman neliökilometrin alueelle. Romaanin aluksi teoksen päähenkilö Räme on viettänyt päivän Brondassa ”aamukahvilla” ja huomatessaan ravintolan olevan sulkeutumassa hän ottaa Stuz-merkkisen taksin Aleksanterinkadulle, ”Taylorin lähelle”. Tunnettu taiteilijaravintola Bronda sijaitsi osoitteessa Eteläesplanadi 20. Mikäli Taylorilla tarkoitetaan Oy Tailor Ab:a, joka sittemmin liittyi Stockmanniin, sen osoite oli kirjan ilmestymisaikaan Aleksanterinkatu 15. Yhtiö valmisti naisten ja miesten vaatteita ja eli 1920-luvun lopulla kukoistuskauttaan. Matkan taittamiseksi Brondalta Taylorin lähelle tosin ei ehkä olisi tarvinnut taksia – matkaa kun kertyy kokonaiset 250 metriä.

Aleksanterinkadulta löytyy Sarajan teoksessa taiteilijoiden ateljeehuoneisto, jossa vietetään kosteita hautajaisia ja alkoholi virtaa – paikalla ovat myös romaanin kannalta keskeiset naiset, moderni nainen Astri ja tanssijatar Irma. Kun juotava on vaarassa loppua, sitä haetaan – taksilla tietysti – lisää Kasarmikadulta, josta löytyy salainen viinamyymälä. Suora linja halki Espan jatkuu nyt toiseen suuntaan ja matkaa kertyy jopa 700 metriä. Kasarmikadun tuntumassa odottelevat myös prostituoidut seuraa. Kaupungin huono alue ei siis löydy radan takaa, tarvitsee ainoastaan ylittää Esplanadi.

Kun hautajaisjuomingit ovat ohi, lähtevät Räme ja Astri kohti Töölöä ja Astrin asuntoa. Epäloogista kyllä, tämä ainakin parin kilometrin pituinen matka taitetaan kävellen samalla kun kuvataan urbaanin ympäristön mittasuhteita:

”Edessämme aukenee valtava katuperspektiivi. Sen korkeat suoraviivaiset seinät kohoavat tyynnyttävänä betoninharmaana muurina, ja etäällä huikaisevassa yhteydessä, näkyy suuri säteilevä tähti.”¹

Toisaalta juhlinta ja nautintoaineet kuuluvat selvästi Kaartinkaupungin alueelle, ja sinne kuuluvat myös nopeat, modernit autot. Töölössä puolestaan asutaan, vaikkakin kaupunginosan modernia ulkonäköä muistetaan korostaa. Matka kulkee vielä takaisin Rämeen asuntoon, jonka sijaintia ei ole mainittu ja taas Astrin luo, ja sieltä alkaakin automatka kohti Neuvostoliittoa.

Kun siirrytään ulkomaille, paikkojen kuvauksen taso muuttuu abstraktimmaksi. Kuvataan vain ohiviliseviä kaupunkeja ja kyliä, ja sitten saavutaan Moskovaan. Moskova on kuvattu armottomaksi neuvostokaupungiksi, joka on täynnä likaa, melua, joukkohautoja ja kerjäläisiä. Kaupungissa vieraillaan rikkauksistaan riisutussa kirkossa ja käytetään huumeita ”huumeluolassa” – teoksen huumeiden käytön kuvaus on omaa luokkaansa suomalaisessa kirjallisuudessa. Rämeen ja Astrin varsinainen tehtävä on kuitenkin pelastaa Astrin rakastettu insinööri Kaltio paikallisesta vankilasta. Kuvaus vankilan väkivallasta ja julmuudesta on hyvin graafista; ihmisiä kidutetaan ja tapetaan päähenkilön silmien edessä ja hän itsekin saa osansa kidutuksesta. Vankilaa ei kuitenkaan nimetä.

Räme ja Astri onnistuvat lopulta pelastamaan Kaltion, ja kirjan loppu sijoittuu laivamatkalle ja Budapestiin. Budapestissa kuvataan ravintoloita, hotelleja, revyy-esitystä ja tehdasta, joka armottomasti tuhoaa työntekijänsä. Krematorion kautta päädytään kuitenkin lopulta – urheilukentälle. Räme ja paikalle sattunut Irma löytävät urheilun ja terveen ruumiillisuuden myötä uudestaan elämänilon, jonka annetaan ymmärtää säilyvän, vaikka he teoksen lopussa astuvat lentokoneeseen ja suuntaavat takaisin Suomeen. Moderni kaupunki on Sarajan teoksessa kehys, joka tarjoaa ihmisille mahdollisuuksia niin rappioon kuin kukoistukseenkin.

Viitteet