Olen tutkinut Suomalaisen kirjallisuuden atlas 1870–1940 -verkkosovelluksen avulla suomenkielisen kirjallisuuden paikannimistöä, ja todennut, että Pohjois-Amerikkaan suuntautunut siirtolaisuus näkyy suomenkielisessä kirjallisuudessa runsaina Amerikka-mainintoina. Tässä blogikirjoituksessa vertaan Atlas-sovelluksen kaunokirjallisen aineiston sisältämää Pohjois-Amerikkaan sijoittuvaa paikannimistöä Siirtolaisinstituutin ylläpitämän siirtolaiskirjeiden digiarkiston paikannimistöön. Siirtolaisuusinstituutti on muuttoliikkeiden tutkimukseen ja dokumentoimiseen erikoistunut laitos Suomessa.

Käytän vertailussa apuna suomen kielen tutkija Hanna Virranpään tutkimusta ja julkaisuja. Virranpää on Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija, joka tarkastelee amerikansuomalaisten kirjeissä esiintyvää paikannimistöä. Tuoreessa Virittäjä-lehden artikkelissaan Virranpää erittelee ja analysoi Yhdysvaltain ja Kanadan ensimmäisen siirtolaispolven suomalaisten Etelä-Pohjanmaalle lähettämissä kirjeissä käytettyjä paikannimiä. Virranpää on selvittänyt, mitä paikannimiä suomalaissiirtolaiset ovat käyttäneet ja millaisiin paikkoihin nimillä on viitattu. Virranpään tutkimuksen aineistona on 434 Siirtolaisuusinstituutin arkistokokoelmaan kuuluvaa kirjettä. Kokoelman kirjeet on kirjoitettu 1880- ja 1930-lukujen välisenä aikana, ja niissä kerrotaan ulkomaankuulumisia samalla paikkoja mainiten ja nimeten.

Virranpään tutkimuksessa paikannimeksi lasketaan sellainen nimi, jolle on löytynyt vastine Yhdysvaltojen tai Kanadan autenttisesta paikannimistöstä. Jotkut paikannimet on tunnistettu sijamuodon tai kontekstin perusteella, ja analyysin tukena on käytetty eri aikakausien karttoja. Aineistossa on sekä kulttuuri- että luontonimiä. Eniten kirjeissä on puhuttu asutusalueista, ja runsaimmin niissä esiintyy kaupunkien ja osavaltioiden nimiä. Suurin osa aineiston nimistä on virallisia paikannimiä (esim. Brooklyn), ja fonologisia muutoksia sisältäneitä paikannimiä (esim. Posto) on löytynyt myös paljon. Lisäksi aineistossa on jonkin verran paikannimen ja appellatiivin yhdistelmiä, adjektiivin ja postposition yhdistelmiä, lyhennelmiä sekä käännösnimiä. Siirtolaisten kirjeissä käytettyjen paikannimien kirjoitusasuissa esiintyy runsaasti variaatiota, joka selittynee ainakin osittain kirjoittajien heikolla kirjoitustaidolla.

Suomalaisen kirjallisuuden atlas 1870–1940 -verkkosovellus mahdollistaa Virranpään tutkimustulosten vertaamisen suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa esiintyneeseen paikannimistöön. Esimerkiksi New York, joka nousee esiin Virranpään tutkimusaineistossa, löytyy eri muodoissa ainakin 32:sta suomenkielisestä kaunokirjallisesta, 1880- ja 1930-lukujen välillä julkaistusta teoksesta.

New York on keskiössä esimerkiksi Edvin Calamniuksen vuonna 1925 julkaisemassa Titanicin perikato -teoksessa. Kirjoitusasussa on teoksen sisällä kiinnostavaa vaihtelua. Kun puhutaan kaupungista, käytetään yhteenkirjoitettua nimimuotoa Newyork:

Matkustajien täytyy olla vakuutettuja siitä, että jos he haluavat olla Newyorkissa, Pariisissa tai Lontoossa sinä sinä tunnilleen ja minuutilleen, saavat he mennä siihen ja siihen laivaan eikä heidän tarvitse pelätä minuutinkaan myöhästystä. (Calamnius 1925: luku 4)

Sama nimi laivan nimenä on kuitenkin kirjoitettu erikseen ja korostettu lainausmerkeillä:

Vähän loitommalla oli ”New York”-niminen laiva seitsemällä vankalla teräsköydellä laituritolppiin kiinnitettynä. Sen miehistö seisoi kannella ”Titanicia” tervehtimässä. Yhä lähemmäksi tuli jättiläinen, kunnes kumpikin laiva oli rinnatusten. Äkkiä kuului muutama kova paukaus. ”Titanicin” voimakas imuvesi veti mukanansa toisen laivan. Nyt pantiin ”Titanicin” koneet käymään taaksepäin täydellä höyryllä. ”New York”-laivan perä kääntyi ulospäin. (Calamnius 1925: luku 4)

Paikannimi Boston on myös yksi nimistä, joka esiintyy sekä Atlaksen että Siirtolaisinstituutin digiaineistossa. Amerikankirjeiden kirjoittajat ovat varioineet kyseistä nimeä esimerkiksi muotoon Posto, mutta kirjallisuusnimistön puolella vaihtelua ei Atlaksen aineiston perusteella niinkään ole havaittavissa. Ainakin sellaiset Bostonista inspiroituneet kirjailijat kuten Konni Zilliacus, Valter Juva, Kaapro Jääskeläinen ja jo aiemmin mainittu Calamnius ovat olleet yllättävänkin yksimielisiä Bostonin kirjoitusasusta suomenkielisessä tekstissä. Kaapro Jääskeläisen vuodelta 1908 olevan Iloisia juttuja IV -teoksessa Bostonista vasta unelmoidaan pitkällä matkalla Amerikkaan, yhdessä muiden suomalaissiirtolaisten kanssa:

Yhtä vähän piti piletin matkasuunnitelma paikkaansa. Bostonia en ole vielä tätä kirjottaissani nähnyt enkä Kanadan Pacific rataa, sillä meidät tuotiin New Yorkiin ja sieltä Yhdysvaltain rautateitä Seattleen, niin että vasta Victoriassa tulin Kanadan alueelle. ”Anchor” linja ei kuulu ollenkaan kuljettavankaan matkustajia sitä kautta kuin minä olin aikonut. Mutta sitä ei Suomen Höyrylaiva-Osakeyhtiö tiennyt — tuo maankuulu suurliike, maan kuulu, veen valio — ja vielä vähemmän tiesin sitä minä. ”Anchor” linjan laivaan tultuani näin, että sinne oli eksynyt vain aniharvoja suomalaisia, kaikki semmoisia, jotka eivät heidän linjoistaan mitään tienneet. (Jääskeläinen 1908: luku 1)

Pohjois-Amerikkaan sijoittuvia paikannimiä voi etsiä Suomalaisen kirjallisuuden atlas -verkkosovelluksesta Paikat-hakutoiminnon avulla. Sovellus listaa hakutuloksena kaikki teokset, joissa kyseinen paikannimi mainitaan. Haun jälkeen yksittäistä nimimuotoa ja sen esiintymisympäristöä voi siirtyä tutkimaan kaunokirjalliseen tekstiin, joka on kokonaisuudessaan myös luettavissa sovelluksen kautta.

Viittaukset

Siirtolaisinstituutin arkisto: https://siirtolaisuusinstituutti.fi/aineistot/arkisto/

Turunlahti, Jenni, 2024. Suomenmaasta Ameriikkaan. Suomenkielisen kaunokirjallisuuden paikannimimaisema vuosina 1870–1940. Opinnäytetyö, saatavilla: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024031911958.

Virranpää, Hanna, 2025. Hiljalta myös terveiset, hän on Kirkland Leikillä ja voi oikein hyvin: Paikannimet ensimmäisen siirtolaispolven amerikankirjeissä. Julkaistu Virittäjä-lehdessä, saatavilla: https://doi.org/10.23982/vir.146482.