Algot Untolan romaani Kuolleista herännyt julkaistiin, nimimerkillä Maiju Lassila, vuonna 1916, kun Suomi oli vielä Venäjän alainen suuriruhtinaskunta. Samaan aikaan käynnissä ollut maailmansota ei näy romaanissa. Sen sijaan siinä tulee esille modernisoituva Suomi, joka on jakaantunut juurettomiin luokkiin. Romaanin päähenkilö on sivistymätön, jopa lukutaidoton, satamatyöläinen Jönni Lumperi. Hänen ja hänen ammattitoveriensa rinnalla romaanissa toimivat niin vuorineuvokset, suurmaanomistajat, keskiluokkaiset virkamiehet ja toimihenkilöt kuin myös pikkurikolliset. Kapitalistinen voitontavoittelu läpäisee koko yhteiskunnan ja siirtää syrjään kaiken muun.

Santeri Ivalon Anna Fleming (1898) ja Betty Elfvingin Härkmannin pojat (1887) kuuluvat varhaisiin suomalaisiin historiallisiin romaaneihin. Anna Fleming, josta olen kirjoittanut jo aiemmassa postauksessa, kertoo nimihenkilönsä, nuoren aatelisnaisen, elämäntarinaa 1500-luvun lopusta. Taustalla velloo kiista Suomen hallitsijasta ja talonpoikien kasvava tyytymättömyys, lopulta myös nuijasota. Anna Flemingin kasvatti-isä Klaus Fleming on uskollinen Puolan kuningas Sigismundille, kun taas Ruotsia hallitseva Kaarle-herttua vaatii Flemingiä vannomaan uskollisuutta itselleen. Anna Flemingin sulhanen on Kaarle-herttuan puolella, mikä aiheuttaa suuria ongelmia ja sydänsuruja.

Kiveliön karkurit Käsittelimme aiemmassa blogijutussa Kaarlo Hännistä ja hänen romaaniaan Kaksi karkulaista (1927). Myös Hännisen esikoisteoksessa Kiveliön karkurit (1923) on kiinnostavia tilallisia jännitteitä. Teos kertoo saksalaisten sotavankien oloista vankileirillä ensimmäisen maailmansodan aikaan. Joukko Muurmanskin rataa rakentavia vankeja pakenee Pohjois-Suomen erämaiden kautta Ruotsiin. Tähän he tarvitsevat suomalaisten apua, ja teos kuvaakin saksalaisten ja suomalaisten suhteiden lähentymistä Suomen itsenäistymisen alla. Romaanin otsikossa oleva ‘kiveliö’ merkitsee asumatonta erämaata, jonne 30 saksalaisen joukkio eksyy menetettyään yhteyden suomalaiseen oppaaseen.